Maija Vilkkumaa – Hei sisko

Hei sisko on striimannut 2 miljoonaa eli ylittänyt kultarajan! Se on ensimmäinen mun modernin ajan (eli ei alunperin CD-muodossa ilmestynyt) julkaisu, joka on tämän tehnyt. Onpa kivaa! Kiitos kun kuuntelette!Idean biisiin sain Joensuussa elokuussa 2019 vähän ennen lähtöä Joensuun Iskelmäkesän festarialueelle. Olin diggaillut Ava Maxin häpeämättömistä popkertseistä ja halusin säveltää jotakin sellaista. Tekstiksi kaavailin naisten bailureissua, mutta idea ei oikein ottanut tulta eikä edennyt. Osa tuolloin rustaamistani riveistä päätyi myöhemmin mun Yhtäccii-versioon Vain elämään. Jossain vaiheessa Hei siskon kertsin avainrivit olivat “Hei kuule sisko viel me kyetään mihin vaan, ne kiipee syliin niinku Havis Amandaan”. Kesti todella kauan ennen kuin maltoin heittää tuon rivin yli laidan. Se on ehkä ihan kiva rivi muttei vain johtanut mihinkään. Tykkäsin biisistä tosi paljon mutta se jotenkin jumahti. Keskityin turhautuneena demotuotantoon: lisäsin biisiin tempoaja taputin takapotkua sinne vimmatusti, kuvittelin jotakin vaeltavaa kulkuriporukkaa leiriytyneenä, ehkä sirkusta, nuotiot palavat, kitarat soivat ja kaikki tanssivat. Teksti ei kuitenkaan edelleenkään kirkastunut.Syksy tuli ja biisi jäi pöytälaatikkoon. Siitä puuttui punainen lanka – oli selvää, että “naiset bailaamassa” ei riittänyt, halusin että tarinassa olisi jokin suru, joku riipivyys alla, enkä tiennyt, mikä se olisi. Yritin keksimällä keksiä kaikenlaista mutta biisi vain huononi. Mutta sitten! Tuli pyyntö kirjoittaa tunnuskappale Pamela Tolan Teräsleidit-elokuvaan – sen ei tarvitsisi kertoa elokuvan tarinaa yksi yhteen, mutta siinä pitäisi olla sama henki, sielu, kuin elokuvassa. Leffa kuulosti tosi mielenkiintoiselta ja sain nähdä siitä puolivalmiin version. Nauroin ja itkin ja hihkuin, se oli ihana! Tajusin, että mullahan on melkein valmis biisi, joka on juuri tämän elokuvan kappale. Avasin Logic-demon ja tajusin heti, miten kappaleen toisen säkeistön täytyy mennä: “Mä tulin hakemaan sua pihatietä pitkin, sä vuohenputkee kitkit, mä näin että sä itkit. Ei noin voi elää kukaan, lähe mun mukaan, elämä alkaa kun ei enää kysy lupaa.” Ja: “Nyt katotaan vaan miten höyry nousee tiestä, ei mietitä sun miestä vaik haluttais se piestä, kun ei se ole mitään.” Myös C-osan rivit putoilivat paikoilleen: “Tänä aamuna sä tiesit että enää sä et oo se joka sirpaleita kerää.” Biisin suru, haava, se, mistä se todella kertoo, oli yhtäkkiä mulle ihan päivänselvä, elokuva oli nostanut biisin tarinan mulle kirkkaaksi ja näkyväksi.Lähetin demon Pamelalle ja tuotantoyhtiölle, he pitivät siitä. Tuotin biisin loppuun yhdessä loistavan Samuli Sirviön kanssa. Samuli soitti ihanasoundisia analogisynia ja kitaroita ja ohjelmoi. Lauloin liidit kellarissani. Arttu Peljo miksasi ja Henkka Niemistö masteroi. Ja nyt siis: kaksi miljoonaa striimiä! Kiitos kaikille jo mainituille plus Pekka Ruuskalle ja muille Kaikusta. Ja isoin kiitos kuuntelijoille tietysti. Kohta nähdään taas livenä ja todetaan todellakin että tällee ajetaan