Säv. ja san. Erkki Liikanen
Ensilevytys: Erkki Liikanen (1975)
Kepeään aiheeseen liittyi vakava pohjavire, kun Karjalan murteella kirjoitettu huumorilaulu voitti vuoden 1975 Syksyn sävelen ylivoimaisesti 157 375 postikorttiäänellä.
Erkki Liikanen kertoo tehneensä laulun kotonaan Forssassa, jossa hän perheineen silloin asui.
”Kertosäkeen idean sain siitä, kun olin keikkareissuilla nähnyt Lappeenrannasta lähtiessä kyltin, jossa luki’tuutha sie vastakii. Siihen lisäsin jatkoksi ’tuutha sie takasii’.
Kaupunkiin päin kyltissä luki ’kyl ol lyst ko tulitta’. Kun itsekin on karjalainen, niin kyllähän tällaisiin toivotuksiin kiinnitti huomiota ja ne jäivät mieleen.
Evakkoaihe tuli tietysti omasta evakkomatkasta, josta en tosin muista kuin myöhempiä vaiheita. Olin vähän yli yhden, kun kesällä 1944 lähdettiin karkuun kotoa Uuraan saaresta läheltä Viipuria.
Sen muistan jo elävästi, kun loppukesällä 1945 muutimme Kauhajoelta, josta lähdimme koivukujaa hevosella rautatieasemalle ja sieltä junalla kohti Lappeenrantaa ja Lamposaarta. Isä oli saanut sieltä sahalta työpaikan.
Alun perin tein tämän laulun Yleisradion tv-sarjaan Merirosvoradio, jossa olin yhtenä sketsien ja humorististen laulujen esittäjänä. Tämäkin sitten nauhoitettiin yhden osan loppukevennykseksi. Pekka Laiho soitti hanuria, Petra Frey tanssi kansallispuvussa ja itse lauloin ja soitin kitaraa.
Nauhoituksen jälkeen illalla ohjelman toinen ohjaaja ja käsikirjoittaja Pertti Reponen soitti sanoen, että tää on niin hyvä kappale, että lähetä se Syksyn säveleen, hän leikkaa sen nauhalta pois.
Niin tehtiin ja Ylessä ihmeteltiin, kun ohjelma oli liian lyhyt. Pertsa selitti, että loppulaulun äänityksessä oli jokin ‘räpsy’ ja siksi se piti leikata pois.
Syksyn säveltä varten äänitettiin studiossa kokonaan uusi versio Aarno Ranisen johdolla. Levy-yhtiö oli Discophon.
Tekstin absurdius kuului siihen Merirosvoradion sketsityyliin. Laitetaan huolettomasti mitä sattuu eikä haittaa, jos riimit vie. Ensin kaveri on talvella reessä vieres anopin ja sitten näkee Porvoonjoessa kanootin. Siinäkin on puoliriimit kuplettihengessä.
Karjalan murre tuntui sopivan tähän kaikin tavoin. Urho Kekkonen oli pitkään ollut presidentti ja yrittänyt dempata kaikkea karjalaisuutta. Sehän oli kuin bensaa liekeille, että jouduimme omaa historiaamme peittelemään. Siksi halusin protestoida ja tein tämän kuten myös seuraavan vuoden Syksyn sävel -voittajan Jokkantiin, joka hyllytettiin Ylessä soittokieltoon joksikin aikaa. Perusteena oli, että siinä muka ihannoitiin sotaa.
Totta kai naapurien kanssa pitää olla välilöissä, mutta sellainen ylenpalttinen nuoleminen oli hyvin ärsyttävää siihen aikaan, kun piti ystävyyttä vähintään kerran tunnissa toitottaa. Ja kyllähän ne sen ajan Suomen herrat hyötyivät itsekin Neuvostoliiton mielistelystä, kuka taloudellisesti ja kuka sillä, että pääsi valtaan ja hyvään asemaan.
Tunsin olevani kansan asialla. Kansantaiteilijan ja viihdyttäjän tehtävä on olla se hovinarri, joka nostaa epäkohdat ja totuudet pöydälle.
Laulun lopussa oleva Tapio Rautavaara -imitaatio lähti siitä, että hän oli suomalaisuuden ikoni ja sankari isolla ässällä. Kukapa sen paremmin sopi sanomaan, että lähetään Karjalaan polle.
Nopeasti ja helposti tämä syntyi. Sävellykseen tuli kansanmusiikkimaisen rallin poljento, jota kantrikompilla modernisoitiin. Duuria ja kolme sointua, eihän tähän mitään itkumollia voinut ajatella.”